Tunnustan syntini: Sininen Seinä

Nimesi: Sininen Seinä
Tunnustuksesi: Minä lähetin viestejä petturiexmieheni naimisissaolevan \"naisystävän\" aviomiehelle ja vihjailin asiaa. Kysyttäessä kielsin kirkkain silomin tehneeni mitään sellaista. Olen katkera. Olen kateellinen. Silti oma elämäni menee hyvin!
---------------------------------------------------------------------



Ensiksi pahoittelut Sinulle S. S. vastaukseni viivästymisestä. Mietin pitkään; mikä on tunnustuksesi ydin? Ehkä se on juuri tuo mainitsemasi KATEUS, muutoin on vaikea toimintaasi synniksi lukea. Kyse on kaikessa yksinkertaisuudessa oikeutetusta kostosta.

Kosto on teko, jonka tekijä pyrkii vahingoittamaan joko suoraan tai epäsuoraan henkilöä, jonka hän joko katsoo aiheuttaneen hänelle vääryyttä tai kohdelleen häntä epäoikeudenmukaisesti.

Vaikka varsinaisesti en tohdi Sinua teoistasi moittia kehotan Sinua kuitenkin, Internetistä saamillani valtuuksilla, sielusi pelastukseksi hyvitystyöhön. Sinun täytyy laajentaa ja syventää kostoasi, nuo viestit eivät ole läheskään riittävästi. Mieti mitä voit tehdä paremmin. Oheinen tosikertomus, jonka olen ripissä saanut kuulla, olkoon Sinulle opiksi ja inspiraatioksi:

Naiselta kului ensimmäinen päivä omaisuutensa pakkaamiseen laatikoihin,koreihin ja matkalaukkuihin. Toisena päivänä hän soitti muuttomiehet hakemaan hänen tavaransa.Kolmantena päivänä nainen istui viimeistä kertaa heidän kauniin olohuoneensa pöydän ääressä kynttilänvalossa. Hän laittoi pehmeää tunnelmamusiikkia soimaan ja nautti puoli kiloa katkarapuja, rasian kaviaaria sekä pullon hyvää valkoviiniä.

Syötyään nainen kiersi jokaisessa huoneessa laittaen joka ikisen verhotangon onttoon sisäosaan kaviaarin kastettuja puoliksi syötyjä katkaravun pyrstöjä. Sitten hän siivosi keittiön ja lähti pois.

Kun mies sitten palasi uuden tyttöystävänsä kanssa taloon, muutaman ensimmäisen päivän aikana kaikki tuntui niin, niin ihanalta. Sitten, pikkuhiljaa, talo alkoi haista. He yrittivät kaikkea mahdollista: siivosivat talon, pyyhkivät paikat kostealla rätillä, tuulettivat koko asunnon.

Tarkastettiin, ettei ilmastointikanavissa ollut mitään kuolleita eläimiä, matot vietiin pesulaan, ja ilmanraikastimia laitettiin roikkumaan joka puolelle. Sitten paikalle tilattiin tuholaisten torjujat, ja huoneiston desinfioinnin ajaksi mies ja tyttöystävänsä joutuivat muuttamaan uloshuoneistosta parin vuorokauden ajaksi. Tämän jälkeen kallis kokolattiamatto jouduttiin uusimaan.

Mutta mikään ei toiminut. Ihmiset lakkasivat käymästä kylässä pariskunnan luona. Remonttimiehet kieltäytyivät työskentelemästä talossa. Kotiapulainen irtisanoutui. Lopuksi he itsekään eivät kestäneet enää pidempään, vaan päättivät muuttaa pois talosta.

Kuukauden kuluttua, vaikka he olivat pudottaneet talosta pyydetyn hinnan puoleen, he eivät pystyneet löytämään ostajaa löyhkäävälle talolleen. Sana levisi, ja lopulta paikalliset kiinteistönvälittäjät kieltäytyivät ottamasta taloa välitettäväksi.

Lopulta heidän täytyi ottaa pankista iso laina voidakseen hankkia itselleen uuden talon. Sitten ex-vaimo soitti miehelle ja kyseli kuulumisia. Mies kertoi koko tarinan löyhkäävästä talosta. Nainen kuunteli kohteliaasti miehen koko vuodatuksen ja sanoi kaipaavansa kovasti vanhaa kotiaan ja sanoi olevansa valmis tinkimään erossa sovittua summaa pienemmäksi, mikäli hän vain saisi vanhan kotinsa takaisin.

Mies ajatteli, että ex-vaimolla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paha haju oli, ja hän suostui myymään talon naiselle hintaan, joka oli noin 1/10 siitä, minkä arvoinen talo oli alun perin ollut, mutta vain sillä ehdolla, että ex-vaimo allekirjoittaisi paperit samana päivänä.

Nainen suostui, ja hänen lakimiehensä hoiti paperit kuntoon tunnin kuluessa. Viikkoa myöhemmin mies ja hänen tyttöystävänsä katselivat hymyillen muuttomiehiä, jotka kantoivat kaikki heidän tavaransa ulos talosta...... mukaan lukien verhotangot!!!



Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä. (Psalmit 58,11)